2004-12-10 - 12:26 pm
Miten voi ihminen aina pettyä itseensä niin perusteellisesti? On monta asiaa joita mä en tee oikein ja on monta asiaa joihin mä en kunnolla pnosta, mutta se mitä mä teen aina kunnolla on pettyminen. (Ja kateellisuus, mutta ei puhuta nyt siitä... Paitsi sen verran että mä oon nyt kateellinen toiselle ihmiselle siitä että hän osaa kirjoittaa mielettömän hyvin ja tää mun oma taitaminen on vähä niin ja näin. Pitää opetella edes vähän paremmaksi...) Mä petyin juuri äsken. Itseeni, joka sinänsä on yllättävää tässä tilanteessa, jossa odotin pettyvän toiseen ihmiseen. Ja koska jouduin pettymään siihen etten joutunutkaan pettymään, petyin vielä enemmän. Onpa korkealentosta...
Mä kävin taas jutteleen Sannan kanssa. Aiheutti silkaa pakokauhua sen puheet toisesta psykologista, psykiatrista, psykologisista testeistä, terapiasta ja verikokeista... Etenki niistä verikokeista! Äidillä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, jota esiintyy suvussa muutenkin. Mä en tiedä toivoako vai ei että tää mun tämänhetkinen olotila johtuis siitä. Jos se johtuis, mä saisin vaan lääkityksen ja elämä (toivottavasti) alkais hymyileen. Tai sitten ei... Mä en enää tiedä mitä mun pitäis ajatella ja miten olla. väsyttää vaan kaikki ja yhtä tuskaa yrittää elää muiden silmissä normaalisti. Onneks on yks jonka nähden saa romahtaa ja kertoa. <3 Mihin mä joutusinkaan ilman M:ää..?
Se kirjoitelma mun elämästä ois aikalailla valmis... Mä en vaan uskalla julkasta sitä. Tänne mä sen pistän heti ku kerkeen näpytellä sen koneelle ja muokata suht hyvännäköseksi, mut rr:ään se ei tietään löydä. koskaan.
