2005-01-30 - 2:42 pm
Tässä on ollut pari hassua viikkoa välissä ja niin paljon on tapahtunut... Aloitetaan siitä psykiatrista.
Se oli hirvee ukko. Se sano muun muassa et "Ethän sä nyt ittees lopettaa halua?" Mä haluan unohtaa sen kokonaan. Mutta lääkkeet mä siis sain. Kerran päivässä pitää napata nappia naamaan, vaikka se ei kolmen ensimmäisen viikon aikana ees vaikuta mitenkään. Nyt on viikko syöty, kaks jäljellä, ja sitten vasta saa tietää, tehoaako ne ees. Ja niil on sivuvaikutuksia. Päänsärkyä, pahoinvointia ja huimausta ainakin.
Sitten. Eilen mun rakas ystävä oli jäänyt linja-auton alle. Mä luulin ensin et se on kuollu.. Se oli raahautunu sen linkun alla 20 metrii, mut se nousi sieltä ite ylös! Tää on Jumalan ihme, vielä ei ollut hänen vuoronsa lähteä.. Kepeillä se nyt joutuu taas kulkemaan, mutta muuten se on hengissä. Onneksi!
Ja. Pe-la oltiin kerhonohjaajien virikepäivillä Kalajoella. Mukavaa oli noin niinkuin ajatellaan kavereiden kanssa ja sen tapahtuman puolesta. Mutta miten voikaan yksi ihminen pilata koko viikonlopun? Ja vielä se ihminen, jonka pitäisi olla se joka tekee päivästä parhaan madollisen... Siis mun poikaystävä. Mä en tiedä, haluanko mä jatkaa enää, se on niin raskasta. Mä kyllä oikeestaan haluaisin tehä kaikkeni tän eteen, mut ei pelkkä mun panostus riitä, siihen tarvitaan kahta... Pitäisi puhua, paljon!
-Joku yksinäinen ja unohdettu-
