2005-12-28 - 9:28 pm
musta jotenki tuntuki et mä teen väärin ku mä hehkutan miten ihanaa mun elämä nykyään on.. se paha olo tuli takas, ja tuntuu entistä pahemmalta.. :( ja mä taas tulkitsen jokaisen sanan ja sanomatta jättämisen niin et se satuttaa mua.. en mä tee sitä tarkotuksella, mut mä vaan huomaan ensin sen rumemman puolen siitä kolikosta.. mun ajatukset on niin sekasi, en mä tiedä kuka mä oon ja mitä mä oon ja miksi mä oon... sielu on tyhjä ja kylmä, pelottaa... ja sekin tuntuu pahalle ettei saa nähdä kultaa enää loman aikana.. mä sitoudun liikaa ihmisiin, pitäis antaa niille omaa tilaa, varsinki poikaystävälle, sillä - niinku muillaki - on oma elämäki elettävänä.. tuntuis vaan niin hyvältä jos ois joku vieressä ja vois tuntee olonsa hyväksi ja turvalliseksi.. seki toteutuis paremmin jos ois vuorotellen erikavereitten kans, se vaan vaatis enrgiaa pitää yllä useampaa ihmissuhdetta.. yksin nukkuminen on nykyään ihan hirveetä, tai ainaki eka yö yhessä vietetyn yön jälkeen.. on niin yksinäinen ja eksyny olo, ja vaikka mä tiedän et ne ihmiset on olemassa, mä jotenki oon niin yksin ku en oo niiden kans.. niinku sil ei ois mitään väliä.. mä oon ollu vahva tähänki mennessä, mä oon vahva tästä eteenpäinki.. mä kutsun heti huomenna jonku kylään, taivas, siitä on kauan ku mä oon viimeks käskeny ketään kylään.. no, on korkee aika, ja alotetaan sellasesta ihmisestä jonka kans on helppo olla ja jolle voi vaikka itkeeki jos taas siltä tuntuu.. mä oonki itkeny viime päivinä ihan kiitettävästi.. yhtäkkiä, en tiiä miks, tyynyliina ihan märäks... eikä se enää ees oikeestaan helpota... mutta ylös tästä noustaan, en mä aio vajota takas sinne pohjalle mistä mä jo kerran tajusin kattoo ylöspäin, sinne missä on valoa.. mun elämästä tulee vielä jotain, varmasti tulee.. ja vaikka mua väsyttääki niin pirun paljon, mä haluan jaksaa, mä menen vaikka pelkällä tahdonvoimalla vaikka mulla ei muuten energiaa riittäiskään, tää maailma ei enää lannista mua..
sun kanssas, rakas..<3 mikä voimavara sä ootkaan...
*kyynel*
